Pallontallaajat.net
Valikko

Rio de Janeiro -Elämää postikortissa

Lue koko tarina osoitteessa: www.beentheredondet.net

Rio de Janeirossa halusimme toki kiertää nähtävyyksiä, mutta miltään välttämättömyydeltä tämä puuha ei Cidade Maravilhosassa tuntunut. Rio de Janeiro on varsinainen nähtävyys jo itsessään! Eniten Rion nähtävyyksistä olisimme varmasti saaneet irti vuokraamalla helikopterin ja pörräämällä puoli tuntia ympäri kaupunkia, Kristuspatsasta ja Sokeritoppavuorta kuvia räpsien.

Helikopteri ei aivan sopinut budjettiimme, joten kiersimme Rion nähtävyydet ihan perinteiseen tyyliin:

Christo Redentor, Kristuspatsas

Ylös Corcovadovuorelle kuljetaan ihanalla vanhalla raitiovaunulla, joka liikennöi säännöllisesti. Matkalla kannattaa varoa perinteisiä huijausyrityksiä mm. klassinen ”ratikka meni jo, mutta ei hätää, myyn teille paikan bussistani”...Näihin hintavempiin yksityisbusseihin eräs varsinainen Juudas yritti saada meidät lankeamaan. Moiset sanasepot ja pyrkyrit ovat todellinen reissaajan vitsaus ympäri maailmaa. Matka kannattaa yksityisbussien sijaan taittaa sademetsän näköisessä puistikossa vuorenrinnettä ylös raitiovaunulla kohti Jeesusta.

Brasilian ikonisin nähtävyys on Rion kaupunkisiluetista ja postikorteista tuttu Kristuspatsas. Tämä lähes nelikymmenmetrinen Jesse levittää kätensä 710 metriä korkean Corcovadovuoren huipulta yli Rio de Janeiron ja ottaa tyynesti vastaan juurelleen saapuvat katoliset, ateistit, turistit, pyhiinvaeltajat, nunnat ja huijarit. Melko monta porrasta Jeesuksen helmoihin saa kiivetä: Mikäli kunto ei kuitenkaan meinaa kestää taivaallista näkyä, voi pyhiinvaelluksen viimeiset metrit hurauttaa kätevästi liukuportailla. Melko moneen valokuvaankin Kristus suostuu ja Corcovadovuoren huipulla käy kuhina kun väki poseeraa Jeesuksen edessä autuaasti käsiään levitellen.

Kristuksen juurella olo on pieni ja häkeltynyt. Kaikessa pyhyydessään tämä vaikutusvaltainen hahmo katselee väkijoukon päiden yli alla lepäävää Rioa. Patsas on brasilialaisille suuri ylpeyden aihe ja se on jo kertaalleen koonnut koko kansan yhteen tekemään ihmeitä, kun vuonna 2007 yli kymmenen miljoonaa brasilialaista äänesti sen maailman seitsemän ihmeen joukkoon.

Kristus on nyt kolmas maailman seitsemästä ihmeestä, jonka olemme nähneet.
DSC_0814

Pão de Açúcar, Sokeritoppavuori

Sokeritoppavuorelle kuljimme köysihisseillä. Alemmalle vuorelle pääsee myös kävellen, kuulema paikka on suosittu sunnuntailenkkeilykohde riolaisille. Meidän onneksemme sää ei ollut liian pilvinen, vaan vuori näkyi hyvin köysiradasta matkalla huipulle. Huipulla törmäsimme marmonettiapinoihin, jotka sangen tuttavallisesti kurkkivat meitä puunlatvuksista.DSC_0820

Sokeritoppavuoren takana sijaitsevalta Praia Vermelhalta on upeat näkymät vuorelle. Ranta oli typötyhjä ja vesi puhdasta. Vermelhalla tuli polskittua Atlantin viileistä aalloista huolimatta enemmänkin.

DSC_0823

Carioca: Päivä Riossa

Koko tarina osoitteessa: www.beentheredondet.net

Carioca on portugalinkielinen termi, jolla viitataan Rio de Janeiron syntyperäisiin asukkaisiin. Cariocan viljelyä kuulee Riossa usein ja myös hostimme ovat silminnähden ylpeitä kotikaupungistaan ja lukeutuessaan paljasjalkaisiin riolaisiin, cariociin. Asuessamme heidän kanssaan saimme elää hetken cariocan elämää Rio de Janeirossa. Tämä on päivä Riossa. 

Heräämme ja sammutan toisen kahdesta täydellä teholla puhaltavasta tuulettimesta. On vasta varhainen aamu, mutta lämpötila on jo noussut huitelemaan yli kolmenkymmen asteen. Rapsuttelen Amia, Pedron ja Irinan bullterrieriä hetken.

Irina on jo lähtenyt töihin ja vienyt aina niin hymyilevän pikkuisen Lorenzon matkalla päiväkotiin. Äitiysloma Brasiliassa kestää neljä kuukautta, mutta Irinan äiti pystyi hoitamaan Lorea kun Irina palasi töihin. Työpäivät ovat pitkiä, aamuisin töihin lähdetään seitsemältä ja iltaisin palataan seitsemältä.

Minä ja Veera lähdemme lähileipomoon, josta haemme aamupalaksi aina samanlaista leipärullaa ja Acai marjoista tehtyä mehua. Leipomon myyjä tunnistaa meidät jo hyvin ja epämääräisellä espanja-portugali kielisotkulla hoidamme asiamme.

Kiia ja ami

DSC_1406

DSC_1552

Pedron ja Irinan koti sijaitsee aidatulla asuinalueella Tijucassa, Pohjois- Riossa. Meillä on omat avaimet, joiden avaimenperä julistaa ”Você é Especial”. Rion kadut ovat vanhoja, värikkäitä, viidakkomaisia ja täynnä nähtävää. Kävelimme paljon Riossa ollessamme ympäri Tijucaa.

Varomme jokaisissa liikennevaloissa hulluna kaahaavia autoja ja busseja ja saavumme perille portista. Naapureita tervehdimme matkalla Bom dia! ja iltapäivisin tietysti Boa tarde!

Lähdemme pian uudestaan liikenteeseen. Pohdiskelemme hetken jaksammeko mennä metrolla, mutta mukavuudenhalumme voittaa ja tilaamme taksin 99taxi -appsista. Pian sovellus hälyttää taksin saapuneen ja saamme kuljettajan tiedot puhelimeen.

Rio de Janeiro pikkurahalla

Rio de Janeirossa nähtävyyksiä riittää ja vaikka kaupunki mielletään usein kalliiksi, on sitä myös helppo ihailla kengännauhabudjetilla. Nämä nähtävyydet ovat joko ilmaisia tai eivät maksa matkaajalle kuin muutaman realin.

Escaderia Selaron

Chileläissyntyisen Jorge Selaronin tunnetuin taideteos, mosaiikkilaatoilla koristellut Selaronin portaat, ovat kenties eräs tunnetuimmista Rio de Janeiron nähtävyyksistä. 11050152_10152921002868612_2954421577461272874_n

DSC_1452Selaron alkoi koristella Lapan kaupunginosassa kotinsa vieressä sijaitsevia portaita keramiikka- ja posliinilaatoilla. Portaiden koristelu vei kaksikymmentä vuotta ja laattoja matkailuun mieltynyt Selaron on käyttänyt koristeluun yli kuudestakymmenestä maasta.

215 Mosaiikkiporrasta ovat kunnianosoitus brasilialaisille ja Rio de Janeirolle. Selaronin portailla vierähtää tovi ympäri maailmaa kerättyjä laattoja bongaillessa.DSC_1489DSC_1529DSC_1469

Portaat olivat todella Selaronin suurin elämäntyö ja mystistä kyllä, taitelija löydettiin itse kuolleena portailta vuonna 2013.

Jardim Botânico

Mikäli kaipaat puistikkoista kävelyretkeä tai omaat muuten vain hortonomisia taipumuksia on tämä Rion kasvitieteellinen puutarha oiva retkikohde. Jardim Botânico ei itsessään niin säväyttänyt, mutta viereinen Parque Lagen 1920- luvun kartano on aivan mielettömän upea. Yllä kohoava Kristuspatsas ja palmujen siluetit valkeana hohtavaa kartanoa vasten pimeässä illassa loivat aivan omanlaistaan tunnelmaa.ParqueLageRioKartanon hulppeat puitteet tajusivat jo Snoop Dog ja Pharrel Williams hitissään Beautiful, jossa jamitetaan juurikin tässä torpassa.

Botafogo Praia Shopping

Täällä jätimme shoppailut vähemmälle ja suuntasimme suoraan ostoskeskuksen katolla sijaitsevalle näköalaterassille. Näkymät ovat postikorttimateriaalia ja eräänä sateisena päivänä palasimme tänne vain kiertelemään ja käymään elokuvissa.10374846_10152923928633612_8249513551637084757_n

Lagoa Rodrigo de Freitas

Rion laguuni, jonne perheet tulevat viikonloppuisin hengailemaan, piknikille, tapaamaan ystäviään, viettämään lastensa syntymäpäiviä.. Laguunilta olisi voinut vuokrata polkuveneen, mutta me keskityimme ihailemaan maisemia ja herkuttelemaan brasilialaisella ruoalla.

Mikäli mahdollisuus järjestyy, suosittelen kuokkimaan brasilialaisilla syntymäpäiväjuhlilla! Me menimme Pedron ja Irinan siivellä eräille synttäreille ja meno oli mahtavaa. Pöydät notkuivat ruokaa, päivänsankarille laulettiin yhdessä pitkään ja hartaasti sekä hänestä kerrottiin erilaisia kaskuja. Loppuillasta kaikki katsoivat yhdessä telenovelaa kommentoiden äänekkäästi dramaattisia juonikuvioita. Oli sarjan päätösjakso, joka keräsi sohvalle vierekkäin jännittämään kahdeksankymppiset mummelit ja teinipojat. Loppuratkaisun selvittyä kaikki takoivat onnellisina toisiaan selkään. En olisi malttanut lähteä kotiin lainkaan! Tämä meno oli kaukana suomalaisista kakkukahveista, jossa porukka pönöttää hiljaa päivänsankarin ympärillä.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

 

 

Vaarallinen Rio de Janeiro

Kirjoitin kepeän vastarakastuneen tekstin Rio de Janeirosta ja tämä synnytti kommentteja kaupungin heikosta turvallisuustilanteesta.

Vaikka edelleen Cidade Maravilhosasta kirjoittaessani sukat pyörivät jaloissani, en voi kuitenkaan Riosta puhuttaessa mainita vain Sokeritoppavuorta, Caipirinhoja ja Copacabanan postimerkkibikineitä.kiikiikkiiiaaa

Entäs ne ryöstöt, puukotukset, favelat ja tuloerot?

Rio de Janeiro on vuodesta toiseen listattu maailman vaarallisimpien kaupunkien joukkoon. Ulkoministeriö varoittaa aseellisista ryöstöistä, mutta määrittelee kaupungin turvallisuustason vaativan vain normaalia varovaisuutta. Pimeällä liikkumista sekä mielenosoituksia kehoitetaan välttämään ja kaupungissa suositellaan ajamaan auton ovet lukittuna. Mikäli ryöstön kohteeksi joutuu, on ehdottomasti vältettävä vastarintaa ja luovuttava suosiolla omaisuudestaan.

Rio de Janeirossa asuimme ystävien luona, jotka olivat avainasemassa vierailumme onnistumisen kannalta. Asuimme ystäväpariskuntamme Pedron ja Irinan, sekä heidän vuoden vanhan poikansa Lorenzon kanssa.

Me emme joutuneet ryöstetyiksi kuukauden matkallamme, mutta kenties tämä johtui tuurista. Mikäli olisimme viettäneet Riossa pidemmän aikaa, olisi tilanne saattanut ollut joku päivä toinen, -tai sitten ei.
Moni tapaamamme riolainen ei ollut koskaan joutunut minkäänlaisen rikollisuuden kohteeksi.

Toiset sen sijaan olivat ja saimme kuulla vähintään yhtä monta läheltä piti- tarinaa:

Irinalta oltiin yritetty napata laukku metroasemalle kulkevissa portaissa. Irina oli kuitenkin ehtinyt reagoida ajoissa ja tönäissyt ryöstäjän tieltään portaita alas. Ryöstäjän kieriessä rappuja Irina oli juossut kertomaan tapahtuneesta aseman vartijalle. Tämä oli todennut vain lakonisesti ryöstäjän varmasti saaneen jo rangaistuksensa portaisiin pää edellä pudotessaan.

Pedro sen sijaan oli kävellyt kotiin puhelimestaan videoita katsellen, kun yllättäen joku oli käynyt hänen kimppuunsa ja yrittänyt viedä puhelimen. 
Ryöstäjälle tuli yllätyksenä, että Pedro onkin harrastanut Muay Thaita ja lyhyen kahakan jälkeen ryöstäjä pakeni kiireesti paikalta. Hämmentyneelle Pedrolle jäi käteen puhelin ja asfaltilla lojui lisäksi ryöstäjän kulkupeli, upouusi polkupyörä. 
Paikalle tullut siviilipoliisi kohautteli tylsistyneenä harteitaan ja kehoitti lopulta Pedroa pitämään pyörän. Pedro polki kotiin ja myi pyörän hyvään hintaan.

En tiedä kumpi herätti huomionne: Nämä kuvatun kaltaiset pelottavat läheltä piti –tilanteet vai mielivaltaisesti toimiva virkavalta?

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että korruptio jyllää yhteiskunnan kaikissa rakenteissa ja tämä myös osaltaan heikentää turvallisuustilannetta.DSC_1554Ollessamme Riossa emme voineet pariin päivään liikkua keskustassa korruption vastaisten suurmielenosoitusten vuoksi. Mielenosoitukset äityvät helposti väkivaltaisiksi ja tähän lisämausteensa tuo poliisi, joka käyttää mielenosoituspaikoilla liikkuviin ihmisiin surutta voimakeinoja.

Miltä Riossa matkaaminen sitten tuntui? Pelottiko kaupungissa liikkuminen?

DSC_0500

 

Me liikuimme Riossa paljon kävellen, metrolla ja taxi99 -appsin taksilla, jonka tiedot lähetimme aina Pedrolle. (Tähän päivitys! Nykyään käytetään taksikyydeissä Uberia myös Riossa.)

Irina kertoi myös aina lähettävänsä taksikuskin tiedot eteenpäin taksiin noustessaan, joten me noudatimme samaa kaavaa.

Liikuimme nähtävyyksillä ja rannoilla kahden Veeran kanssa, emmekä kokeneet minkäänlaista uhkaa. Emme toisaalta kantaneet mukana yhtään sen enempää rahaa, kuin mistä olimme valmiit luopumaan.  Ei kortteja, ei koruja, ei kallista kameraa. Rannalla uimaan mennessä vahdimme aina vastavuoroisesti vieruskavereiden tavaroita. Tämä näytti olevan yleinen käytäntö sekä Copacabanalla että Ipanemalla.
Toki tämä edellyttää ventovieraisiin luottamista, mutta rantahiekalla pötköttävää leppoisan oloista lapsiperhettä tuskin mieltää heti ryöstäjiksi -ehkä nämä haluavat kuitenkin vain viettää aurinkoista päivää Ipanemalla? Maalaisjärkeä siis kehiin.Screenshot 2016-01-14 23.18.27

Alueella on väliä

Tijucassa turistit olivat harvassa asuinkortteleissamme. Oli helpompaa sulautua joukkoon. En tuntenut levottomuutta kävelimmepä kortteleissa mihin vuorokauden aikaan vain. Sen sijaan kirkkaassa päivänvalossakin turistikohteissa ja nähtävyyksillä olimme valppaampina. Ei ole vaikeaa arvata, että juuri nämä paikat, joissa turistit parveilevat, houkuttelevat rikollisia oltiin sitten missä päin maailmaa hyvänsä.

Rion kotimme sijaitsi aidatulla asuinalueella portin takana, jonne pääsi vain avaimilla. Tätä voisi verrata suomalaiseen kerrostalon rapun ovikoodiin, jonka tietävät vain asukkaat. Asuinalueelta ulos kadulle astuessa näkymä oli varsin kotoisa: Kotikatumme varrella sijaitsi leipomo, ruokakauppa, apteekki ja lounasravintola, joissa kaikissa kuhisi aivan tavallisia brasilialaisia hoitamassa aivan tavallisia askareitaan. 

Irina vie aamuisin Lorenzon päiväkotiin ja työntelee tätä lastenvaunuissa katua pitkin aivan rauhassa itsekseen kuten muutkin riolaiset äidit. Tämä riolainen perhe elelee arkeaan yhdessä maailman vaarallisimmaksi tituleeratuista kaupungeista ja jopa kasvattaa lapsensa siellä.

Tätä vierestä seuratessa on hankalaa elää jatkuvassa pelossa.

Entäs ne favelat ja köyhyys?

Rio de Janeirossa rikollisuudelle oiva kasvualusta on se, että tuloerot ovat erittäin suuria. Harvassa paikassa rikkaiden ja köyhien välisen kuilun pystyy erottamaan niin konkreettisesti kuin Riossa. Faveloita on yli 750 ja monet niistä sijaitsevat poikkeuksellisesti aivan kaupungin keskustassa, osa aivan limittäin kaikkein kalleimpien asuinalueiden lähellä. Köyhät ja rikkaat elävät käytännössä naapureina, mutta täysin eri maailmoissa. Moni keskiluokkainen carioca ei ole favelaan koskaan jalallaan astunutkaan.DSC_1442

Faveloista yli 90% on vielä sekalaisten rikollisjärjestöjen hallinnassa ja näin tavallisten lakien ulkopuolella. Palveluita niissä on tavallisille asukkaille hyvin vähän.
Osan faveloista poliisi on ottanut haltuunsa rynnäköillä, mutta näitä rauhoitettuja faveloita on kuitenkin vain reilu kolmisenkymmentä: Suurimpaan favelaan, Rocinhaan järjestetään kävelykierroksia ja se muistuttaa jo tavallista kaupungiosaa. Monien hyvillä paikoilla sijaitsevien faveloiden asukkaita on myös yritetty pakkomuuttaa, sillä vuorenrinteiden arvokkaita tontteja havittelevat erityisesti ulkomaiset sijoittajat.

Rikkautta, köyhyyttä, sosiaaliturvaa, ihmisoikeuksia ja niiden puuttumista pohdittiin monta kertaa reissumme aikana. Pedroa suututti erityisesti jalkapallon MM-kisoihin, Olympialaisiin ja muihin jättitapahtumiin syydetty raha, kun fakta on se, että rahaa voisi idealistisesti kohdentaa paljon tärkeämpiin asioihin, kuten nykyiseen koulujärjestelmään: Maailman kuudenneksi suurimmassa talousmahdissa Brasiliassa on yhä 14 miljoonaa lukutaidotonta ja laadukas peruskoulutus on edelleen perheille valtava rahallinen sijoitus. Julkinen ja yksityinen koulu kulkevat rinnakkain ja julkisiin yliopistoihin pääsevät ne, jotka ovat voineet käydä peruskoulun maksullisissa erityiskouluissa. Yksityiseen yliopistoon taas pääsee puolestaan kuka tahansa, jolla on maksukykyä. Nämä yhteiskunnan rakenteet louhivat yhä syvempää kuilua rikkaiden ja köyhien välille.

Kaikki yllä mainittu on vain pientä pintaraapaisua kaupunkia tarkastellessa. Rio de Janeiro on täynnä vastakohtia ja sitä on yhtä helppo hehkuttaa ylitsevuotavasti, kuin myös maalata pahimmilla kauhukuvilla.


Käytännön vinkkejä Rio de Janeiroon:

  • Jos julkisilla liikkuminen jännittää, Uber/vastaava toimii hyvin.
  • Rannalla kannattaa parkkeerata jonkun porukan viereen ja pyytää vahtimaan tavaroita uimareissun ajan.
  • Mukana kannattaa pitää pientä lompakkoa, jossa on mahdolliseen ryöstetyksi joutumiseen sopiva summa. Kortteja tai muuta arvokasta ei kannata kantaa mukana. Isoimman setelin pidin hätävaralta mukana vaateissa piilossa.
  • Matkavakuutus! Myös Suomen suurlähetystön ja vakuutusyhtiön yhteistyösairaaloiden tiedot kannattaa olla ylhäällä. Myös matkustusilmoituksen tekeminen kannattaa aina varmuuden vuoksi.

Itse luen aina UM:n matkustustiedoitteet, mutta yritän suhtautua niihin rationaalisesti ja miettiä todellisia riskejä. Olen edelleen sitä mieltä, että Rio on melko kaukana Juarezista, Baghdadista ja Kabulista muutenkin kuin maantieteellisesti.

Minne sinä et matkustaisi ja miksi?

Tarinaa kattavammin osoitteessa : www.beentheredondet.net

Rio de Janeiro

10374846_10152923928633612_8249513551637084757_n

Myönnän sen aivan avoimesti. Olen ollut monta vuotta salaa ihastunut.

Enkä ainoastaan ihastunut, vaan pää-pyörällä-hullaantunut eräästä. Kai tiedätte sen tunteen, kun jokin tuntuu niin mielettömältä, upealta ja saavuttamattomalta, että sen olemassaoloa alkaa itsekin epäillä. 

Eräs heistä on Rio de Janeiro, Cidade Maravilhosa.

11045342_10152921002488612_658728721986055137_n13912_10152977875908612_3112782490685128943_n

Huutava vääryys on vain se, että Rio on toisella puolen maailmaa, tarkemmin sanottuna
11 093 km päässä, eikä kaupunkiin matkailu ole ollut viime vuosina varsinaisesti nopeaa, saati edullista. Nämä ovat kuitenkin ehkä toimineet vain tekosyinä sille, ettemme olleet lähteneet Rioon.

Veeralla on Riossa kuitenkin ystävä, joka on pyytänyt kylään jo useasti.

Onko maailmassa mitään mahtavampaa, kuin ystävät Rio de Janeirossa? Tuskin! Varsinkaan jos he ovat uskomattoman sydämellisiä ihmisiä, majoittavat sinut, kestitsevät sinua ja mikä parasta, -esittelevät sinut vihdoin Riolle! Elämässä pitää joskus tehdä hulluja valintoja saavuttaakseen unelmiaan. Me ostimme liput Rio de Janeiroon,- hups vain.

Juuri Pedron ja Irinan ansiota on se, että Rio otti meidät vastaan avosylin ja juuri niin mykistävän upeana, kun olin aina haaveillut.

11050152_10152921002868612_2954421577461272874_n

Brasilian portugali on juuri niin nopeatahtista, etten saanut siitä selvää. Sokeritoppavuori on vielä kauniimpi kuin postikorteissa ja kaupungin kirkasväristen rakennusten seiniä kukittavat graffitit.

11043057_10152921002913612_1369904597842490770_n

Rio on kaunis, itsevarma ja huoleton. Caipirinhat ovat kirpeitä, brigareidosit makeita ja Copacabana ja Ipanema kilpailevat röyhkeästi siitä, kumpi on tänään seksikkäämpi praia kultaisena hehkuvan auringon alla.

Kristuspatsas kohoaa kaupungin ylle juuri niin ikonisena ja hurskaana, kuin maailman seitsemänneltä ihmeeltä odotetaankin.

En ole enää ihastunut Rioon. Kolmen upean viikon jälkeen elimme jo täyttä kuherruskuukautta,

Nyt uskallan jo tunnustaa. Rio de Janeiro eu te amo.

 

Best of Indonesia

First text ever on the blog written in English. Some things you just got to do no matter how badly it goes.

Lets concentrate on more important things than my spelling and by more important I mean Indonesia, of course. Those little things, places and people that made our trip so special. Let me introduce you to our ”best of Indonesia” list.
KARIMUNJAWA
Karimunjawa archipelago is bunch of small islands north of Java. Best way to get there is by train from Jakarta first stopping in Semarang and then in Jepara. The trip then continues by a 5 hour lasting ferry trip to the island. The journey is frustrating but believe me when I say that it´s definitely worth making! Crystal clear waters, beaches covered in white sand and bioluminescence plankton that makes the sea present you with the most wonderful and beautiful spectacle every night.
PULAU SERUNI
A small island in Karimunjawa archipelago. A fisherman took us there and we were able to spend a night living the castaway life on an uninhabitated island. Such an amazing experience and a big thanks goes to Jonv -the founder of Seasky Karimunjawa tourist information, who made the trip possible for us.DSC_4388
SEASKY KARIMUNJAWA
What ever you plan to do during your stay in Karimunjawa islands, Jonv is the right guy to turn to. He is the founder of a tourist information center called Seasky, but feels more like a friend. He knows everything about the island and what to do there. He is such a smart and honest person with a great sense of humor. Even though we managed to spoil his rice. Twice.DSC_4427
LABUAN BAJO-DIVING
Everyone we met in Indo told us that the number one diving spot is in Raja Ampat in Papua. Unfortunately we could not make it there this time so we went to the second best place in Indonesia. Komodo, or more specificly, Labuan Bajo in Flores.  Diving here was truly an amazing and also money-value experience! Five turtles, manta-rays and millions of fish can’t be wrong!

DCIM100GOPROG0013397.

Screenshot 2015-06-27 12.54.19

WAE REBO
10km hike in a sweaty jungle was definitely worth it. The village is an amazingly beautiful place that lays in the valley between high mountains.DSC_5895

DSC_5761
VOLCANOES
There is over one hundred volcanoes situated in Indonesia and the country is also part of the Ring of Fire. We saw three of them: the currently erupting Mount Ruang, as well as Mount Bromo and Mount Ijen.11856498_10153272522223612_2839482432798107841_o

DSC_9095

DSC_9070

 

 

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

2015: Tarinoita neljältä mantereelta

Myönnän sen heti kättelyssä, -olen laiminlyönyt blogia. Uusia tarinoita ei ole päivittynyt sitten Senegalin Retban, vaikka uusiakin reissuja, reissuhaaveita ja blogihaasteita on sadellut.  Aion kirjoittaa ne kaikki. Ainut lupaukseni uudelle vuodelle olkoon aktiivisuus tämän virtuaalisen päiväkirjani, aarrearkkuni ja matkamuistoni suhteen.

Ennen siirtymistä uuteen vuoteen, tässä tulee kuitenkin 2015:

Vuoden 2015 aloitimme varovaisesti hapuillen kohti normaalia elämää. Auto-onnettomuuden ja  sairaalajakson jälkeen jo omaan kotiin pääsy tuntui seikkailulta ja arkiaskareet ihmeellisiltä.  Veera rullaili pyörätuolilla vielä tammi-helmikuun ja minä köpötin keppiin tukeutuen. Omaiset ja ystävät auttoivat kaikessa mahdollisessa ja pikkuhiljaa toivuimme onnettomuudessa.

Maaliskuussa ystävämme Brasiliasta kutsuivat meidät luokseen. Kolme kuukautta sitten olimme maanneet teholla ja nytkö lähtisimme toiselle puolen maailmaa? Samaan aikaan Veera sai luopua pyörätuolista ja alkaa harjoittelemaan kyynersauvalla kulkemista. Katselimme hetken toisiamme, sitten lumista Helsinkiä ja päätös syntyi hetkessä. Pakkasimme kyynersauvan mukaan ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja lennolle kohti New Yorkia ja edelleen Rio de Janeiroa. Kukapa ei haluaisi opetella kävelemään Brasiliassa? Kone rullasi kiitoradalle ja minua jännitti, vaikka olin varmistanut lääkäriltä sata kertaa, että saamme molemmat lentää.  11053908_10152982074908612_2311676860496728749_o

Pelkoni oli turha sillä kaikki sujui hyvin ja kun viimein tajusin, että olemme elossa, yhdessä ja matkalla kohti Brasiliaa en voinut lopettaa nauramista. Se oli hilpein lentoni koskaan ja suomalaiselle mentaliteetille täysin sopimaton tunteenpurkaus. 

Laskeuduimme New Yorkin Kennedylle, eikä hyvää tuultamme saanut pilattua edes massiivinen lumimyrsky Nykissä ja tästä seurannut tuntien odottelu kentällä.  Palvelu toimi kaikkialla hyvin kepillä konkkaavalle ihmiselle ja emme joutuneet missään jonottomaan sekuntiakaan, kun meidät jo ohjattiin jonojen ohi. Myös kaikilla lennoilla kyselimme jo hyvissä ajoin mahdollisuutta lisätilaan ja saimme omat penkkirivit, joilla pötkötellä mukavasti. 1911282_10152921002488612_658728721986055137_o10835082_10152921002688612_643472074521819018_oPedro oli kentällä meitä vastassa ystävineen ja siinä vaihdettuamme brasilialaiseen tyyliin poskipusut, suuntasimme aurinkoon. Rion vaarallisuudesta on varoiteltu, mutta paikallisessa seurassa ja paikallista arkea eläessä uhkakuvat tuntuivat kaukaisilta. Rio on nimensä mukaisesti Cidade Maravilhosa. Kaupunki hurmasi minut täysin ja haluan palata ehdottomasti Brasiliaan uudestaan. Asuimme Pedron ja hänen vaimonsa Irinan luona Rion pohjoisosissa ja elelimme cariocan arkea koko maaliskuun. Riosta lähtemisen ikävää lievitti pieni stoppi New Yorkissa ennen kotiinpaluuta.

Loppukevät sujui mukavasti töissä, suunnitellen tulevaa ja juhlimalla serkkuni häitä Etelä-Virossa Sangaste Lossissa.

 

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net11143692_10153083605533612_3676210381292448868_nSeuraavaksi suuntasimme Indonesiaan, ainut suunniteltu reissu koko vuonna ja ehdimme kierrellä Indoja kesä-heinäkuun. Veera suoritti sukelluskortin, minä treenasin surffausta. Kumpikin meistä haluaisi palata Indonesiaan: Veera haaveilee edelleen Papuasta ja sukellusreissuista, minä taas nautin surffilaudaltani pyllähtelystä ja niistä muutamista aalloista, joita toisinaan onnistun nappaamaan. Viimeiset viikot Indonesiassa saimme lisävahvistusta Jenna-serkusta, joka liittyi seuraamme reissun tulivuorikierrokselle.11782417_10153259330258612_6474568139597668373_o11807224_10153259303683612_1209485768482058482_o

Kawae Ijen – eeppisiä vuorenvalloituksia

DSC_9095

Koko reissuporukkamme alkoi olla rähjääntynyt ja tien päällä osumaa saanut. Automatkalla olimme käsitelleet läpi kaikken poliittisesti epäkorrekteimmatkin aiheet ja välillä tunteet autossa kuumenivat kuin tinkimistilanteessa turkkilaisessa basaarissa. Rystyset valkoisina puristimme penkkejä, kun lisäjännityksen loppumatkalle toivat hullut indonesialaiset tiet ja ohitukset. En tiedä kiittääkö Jeesusta, Allahia, miljoonaa hindujumalaa vai äiti Ammaa siitä, että lopulta pääsimme Mount Ijenin juurelle elossa ja saimmepa vielä illallistakin.

Seuraavat tunnit söimme, kulutimme aikaa, toppasimme itsemme yön hyytävää kylmyyttä vastaan ja lopulta painuimme autoon nukkumaan. Jenna torkkui edessä, Veera valtasi välitilan ja minä puristauduin takapenkkien väliin. Auto oli kuin arkkupakastin tähtikirkkaassa yössä ja taisin olla ainoa, joka jääkylmässä autossa lunasti lupauksensa hyvistä unenlahjoista ja nukkui kuin pieni porsas.

DSC_9009

Heräsin pirteänä silmäpussit polvissa roikkuen Jennan ja Veeran jo keräillessä tavaroitaan. Kello oli yksi aamuyöllä. Ajoimme läpi muutaman tarkastuspisteen pimeässä metsikössä, jonka jälkeen olimme perillä. Kapuaminen saattoi alkaa.

DSC_9031DSC_9054

Palkkasimme oppaaksemme entisen kaivosmiehen, joka suurella ylpeydellä esitteli valtavien rikkikuormiensa ruhjomaa olkapäätään. Moni rikkiä kantava kaivosmies tekee kuormankantourakoita enää satunnaisesti ja keskittyy opastamaan turisteja lisätienestejä vastaan. Oppaan palkkaaminen tuntui alkumatkasta hieman turhalta, polun viettäessä loivasti ylöspäin. Opas huudahti meille ja viittilöi kapuamaan korkeammalle. Samassa näimme Raungin tulivuoren, joka edelleen purkautui horisontissa: paksut tuhkapilvet tuprusivat taivaalle ja kraaterin päällä näkyi oranssi hehku, josta lennähteli kipinävirtoja. Näkymä oli pilkkopimeässä aamuyössä mahtipontinen.

DSC_9066

Kiipesimme kiipeämistämme, kunnes saavutimme Ijenin tasanteen huipun ja aloimme laskeutumaan kraaterikkoon. Alhaalla pohjalla aukesi uskomaton näky, sininen liekkimeri eli blue flamesit. Ijenin sisuksista nouseva kuuma rikkikaasu reagoi hapen kanssa ja palamisreaktio nousee pinnalle sinisinä lieskoina. Maagista.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

 

DSC_9070DSC_9081

Mount Bromo ja pelastava enkeli

DSC_8872

Istuskelen terassilla ja naputtelen sormillani pöytää. Tilanne ei näyttänyt muutama päivä sitten toivottamalta, mutta nyt vaihtoehdot ovat käymässä vähiin. Tulivuori Raung purkautuu edelleen ja tuhkapilvet kulkeutuvat Jaavalle aiheuttaen lentokenttien sulkemisia.

Bandar udara tutup? Bukat? ..anelen epätoivoisena hostellimme omistajalta ja saan vastaukseksi vain päänpudistuksia.

Ilma on hiostava ja macbookista kuuluu surullista hurinaa, aivan kuin sekin olisi luopunut toivosta löytää kuljetus Länsi-Jaavalle. Äkkiä välähtää. Toivoni herää ja alan naputtelemaan läpi indonesialaisten tuttavieni listaa. Hostellin omistaja tulee ehdottamaan yksityisautoa meille ja tiedustellessani varovasti hintaa saan melkein halvauksen. Lähes 5 miljoonaa rupiaa neljästä päivästä! Kieltäydyn ja jatkan viestittelyä facebookissa. Ihana Ry’a, jonka luona majoituimme Karimunjawalla vastaa viestiini heti ja lupaa järjestää meille auton! Pelastava enkeli! Hinta on 800 000 rupiaa päivässä, -kiinni veti! Pakkaamme taas ja lähdemme kohti Yogyakartaa eli tuttavallisemmin Jogjaa.

DSC_8991

DSC_8945

Ry’a järjestää kaiken ja seuraavana aamuna tapaa meidät kahvilassa autokuski Donnyn kanssa.

Kaikki on kunnossa ja Donny selittää ystävällisesti, että puhuu vähän englantia ja kännykästä löytyy transla-toor ja naviga-toor. Pian olimmekin jo pakkautuneet autoon ja otimme suunnan kohti Bromon tulivuorta. Ajoimme kymmenen tuntia Jogjasta Bromolle. Riisipeltoja, moskeijoita, kaupunkeja ja kyliä.Ihmisiä roikkumassa bussien kyljistä ja pakkautuneena istumaan autojen katoille. Donny alkoi lopulta ajourakan loppupuolella pilkkimään väsymyksestä ja päätimme etsiä homestayn yöksi. Pilkkopimeällä maantiellä ajaessamme pidimme kovaa meteliä pitääksemme Donnya hereillä. Koitimme Jennan kanssa keksiä mahdollisimman provokatiivisia puheenaiheita, joista väsyneinkin kuski pystyy helposti ilman yhteistä kieltä ymmärtämään keskustelun kontekstin.

*****

DSC_8995

DSC_8911

Ajamme läpi vuorien ympäröimän kylän matkalla Bromolle. Talot on maalattu hempeillä pastellinsävyillä ja ovat suloisia kuin karamellit raikkaassa vuoristoilmassa. Meitä varoiteltiin hyisistä lämpötiloista, mutta ei nyt sentään! Paikallisten suosimille villapipoille ja untuvatakeille ei ole tarvetta: Täällä kylmä ilma vastaa tuulista suomalaista kesäpäivää. Viileän alppimaista tunnelmaa luovat kuitenkin karkkitalojen ympärillä kohoavat valtavat vuoret, joiden huiput ovat peittyneet pilviharsoihin.

Hyppäämme jeeppiin ja ajamme ulos karamellikylästä. Maisemat muuttuvat täysin, kun edessämme aukeaa musta horisonttiin levittyvä laavakenttä. Näyttää kuin olisimme saapuneet vieraalle planeetalle, vaikka itse asiassa olemme yhdellä Indonesian aktiivisista tulivuorista. (Kawae) Mt. Bromo on purkautunut useamman kerran jo 2000-luvun puolella ja viimeisin kuolemanuhreja vaatinut purkaus sattui 2004.

DSC_8877

Tarina jatkuu osoitteessa www.beentheredondet.net

 

Jomblang cave – jossa elämä roikkuu narun varassa

DSC_8761

Tarpeeksi Borobudurista nautittuamme matkamme jatkui Jomblangin luolalle.
Luola sijaitsee muutaman tunnin matkan päässä Yogyakartasta ja tien viimeinen osuus on pöllyävää ja kuoppaista perunapeltoa. Kaikki tuttavani kyselevät, mistä Veera oikein löytää näitä paikkoja. Vastaus kuuluu, ettei minulla ole aavistustakaan. Leukani loksahti nähdessäni luolan ensimmäistä kertaa.
Edessäni aukesi jalkapallokentän kokoinen aukko kalliossa ja äkkisuora pudotus kuudenkymmenen metrin syvyyteen. Jossain alhaalla pimeydessä pauhasi joki.

Screenshot 2015-08-02 11.22.46DSC_8789

Taisin nielaista muutaman kerran kun näin kallioon poratun metallivinssin ja siihen sidotut köydet, jolla meidät laskettaisiin luolaan. Yritin tyynnytellä hätääntyneenä kirkuvaa itsesuojeluvaistoani, samalla kun vedin jalkaani kumisaappaat, kiristin kypärän päähäni ja sovittauduin kiipeilyvajaisiin.
Pari kypäräpäistä herraa vinssin vieressä kertoi meille turvaohjeet.

Saattoivat ne toki olla jotkin muutkin ohjeet,- emme ymmärtäneet sanaakaan,sillä kaikki keskustelu käytiin bahasaksi.