Pallontallaajat.net
Valikko

2015: Tarinoita neljältä mantereelta

Myönnän sen heti kättelyssä, -olen laiminlyönyt blogia. Uusia tarinoita ei ole päivittynyt sitten Senegalin Retban, vaikka uusiakin reissuja, reissuhaaveita ja blogihaasteita on sadellut.  Aion kirjoittaa ne kaikki. Ainut lupaukseni uudelle vuodelle olkoon aktiivisuus tämän virtuaalisen päiväkirjani, aarrearkkuni ja matkamuistoni suhteen.

Ennen siirtymistä uuteen vuoteen, tässä tulee kuitenkin 2015:

Vuoden 2015 aloitimme varovaisesti hapuillen kohti normaalia elämää. Auto-onnettomuuden ja  sairaalajakson jälkeen jo omaan kotiin pääsy tuntui seikkailulta ja arkiaskareet ihmeellisiltä.  Veera rullaili pyörätuolilla vielä tammi-helmikuun ja minä köpötin keppiin tukeutuen. Omaiset ja ystävät auttoivat kaikessa mahdollisessa ja pikkuhiljaa toivuimme onnettomuudessa.

Maaliskuussa ystävämme Brasiliasta kutsuivat meidät luokseen. Kolme kuukautta sitten olimme maanneet teholla ja nytkö lähtisimme toiselle puolen maailmaa? Samaan aikaan Veera sai luopua pyörätuolista ja alkaa harjoittelemaan kyynersauvalla kulkemista. Katselimme hetken toisiamme, sitten lumista Helsinkiä ja päätös syntyi hetkessä. Pakkasimme kyynersauvan mukaan ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja lennolle kohti New Yorkia ja edelleen Rio de Janeiroa. Kukapa ei haluaisi opetella kävelemään Brasiliassa? Kone rullasi kiitoradalle ja minua jännitti, vaikka olin varmistanut lääkäriltä sata kertaa, että saamme molemmat lentää.  11053908_10152982074908612_2311676860496728749_o

Pelkoni oli turha sillä kaikki sujui hyvin ja kun viimein tajusin, että olemme elossa, yhdessä ja matkalla kohti Brasiliaa en voinut lopettaa nauramista. Se oli hilpein lentoni koskaan ja suomalaiselle mentaliteetille täysin sopimaton tunteenpurkaus. 

Laskeuduimme New Yorkin Kennedylle, eikä hyvää tuultamme saanut pilattua edes massiivinen lumimyrsky Nykissä ja tästä seurannut tuntien odottelu kentällä.  Palvelu toimi kaikkialla hyvin kepillä konkkaavalle ihmiselle ja emme joutuneet missään jonottomaan sekuntiakaan, kun meidät jo ohjattiin jonojen ohi. Myös kaikilla lennoilla kyselimme jo hyvissä ajoin mahdollisuutta lisätilaan ja saimme omat penkkirivit, joilla pötkötellä mukavasti. 1911282_10152921002488612_658728721986055137_o10835082_10152921002688612_643472074521819018_oPedro oli kentällä meitä vastassa ystävineen ja siinä vaihdettuamme brasilialaiseen tyyliin poskipusut, suuntasimme aurinkoon. Rion vaarallisuudesta on varoiteltu, mutta paikallisessa seurassa ja paikallista arkea eläessä uhkakuvat tuntuivat kaukaisilta. Rio on nimensä mukaisesti Cidade Maravilhosa. Kaupunki hurmasi minut täysin ja haluan palata ehdottomasti Brasiliaan uudestaan. Asuimme Pedron ja hänen vaimonsa Irinan luona Rion pohjoisosissa ja elelimme cariocan arkea koko maaliskuun. Riosta lähtemisen ikävää lievitti pieni stoppi New Yorkissa ennen kotiinpaluuta.

Loppukevät sujui mukavasti töissä, suunnitellen tulevaa ja juhlimalla serkkuni häitä Etelä-Virossa Sangaste Lossissa.

 

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net11143692_10153083605533612_3676210381292448868_nSeuraavaksi suuntasimme Indonesiaan, ainut suunniteltu reissu koko vuonna ja ehdimme kierrellä Indoja kesä-heinäkuun. Veera suoritti sukelluskortin, minä treenasin surffausta. Kumpikin meistä haluaisi palata Indonesiaan: Veera haaveilee edelleen Papuasta ja sukellusreissuista, minä taas nautin surffilaudaltani pyllähtelystä ja niistä muutamista aalloista, joita toisinaan onnistun nappaamaan. Viimeiset viikot Indonesiassa saimme lisävahvistusta Jenna-serkusta, joka liittyi seuraamme reissun tulivuorikierrokselle.11782417_10153259330258612_6474568139597668373_o11807224_10153259303683612_1209485768482058482_o

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus