Pallontallaajat.net
Valikko
Kaikki viesti käyttäjältä

Mantra

Id al-Fitr ja Borobudur

borobudurbudh2

Saavuimme Veeran kanssa Indonesiaan juuri ramadanin alkaessa. Meidän matkaamme se on vaikuttanut hyvin vähän, sillä Surabayaa ja Karimunjawaa lukuunottamatta olemme sattumalta reissanneet paljon muilla, kuin islamistisilla saarilla. Tämän maan uskonnollinen moninaisuus jaksaa hämmästyttää: Katolilaisen tuttavamme Mastinin mukaan on aivan ok, jos löytää seurustelukumppanin eri uskontokunnasta kuin mihin itse kuuluu. Silloin vaan käännytään uuteen uskontoon. Tietysti tämä menee patriarkaalisessa yhteiskunnassa aina miehen uskonnon mukaan. Ulkopuolisen silmin Indonesialainen uskonnollisuus on hyvin harrasta, oli uskontokunta mikä hyvänsä. Lisäksi uskonnollisuus tuntuu olevan melko maltillista.

DSC_8090

On hyvin hämmentävää, että yhteen maahan mahtuu niin monta erilaista näkökantaa. Acehin maakunnassa Pohjois-Sumatralla on tiukan islamistinen sharia-laki, Jakartassa islam yrittää haukkoa happea vaisusti pilvenpiirtäjien ja brändien palvonnan keskellä, Balilla on aivan omanlaisekseen kehittynyt hindulaisuus, Floresilla on hartaasti ristiä heiluttava katolilaisuus, puhumattakaan lukuisista eri puolilla Indonesiaa vaikuttavista animistisista uskomuksista ja näitä harjoittavista heimoista.

DSC_8085

Me suuntasimme kohti Jaavaa ja reissumme loppuosuutta juuri Id-al Fitrin aikaan. Kyseessä on islamilainen juhla, jota vietetään ramadanin, paastokuukauden, päättymisen kunniaksi. Juhla on kolmipäiväinen ja ajoittuu islamilaisen kalenterin kymmenennen eli šawwal-kuukauden alkuun. Juhlapäivien aikana järjestetään virallisia vastaanottoja, vieraillaan ystävien luona, annetaan lahjoja ja käydään sukulaisten haudoilla.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

Welcome to Gili Air

Saavuimme Gili Airille vuorokauden matkustamisen jälkeen väsyneinä, nälkäisinä ja hikisinä. Pelastukseksemme koitui Guu, mukava norjalainen nainen, joka tunsi Airin läpikotaisin.

DSC_7623

Lopulta päädyimme Guun kanssa hänen suosittelemaansa bungalowi-homestayhin saaren hiljaiselle puolelle. Air on niin pieni, että siellä pääsee helposti liikkumaan jalkaisin, vaikka kulkupelinä toimivat myös polkupyörät ja turkoosit hevoskärryt. Kävelimme muutaman kerran saaren vilkkaammalle rannalle todetaksemme, kuinka tyytyväisiä olimme hiljaisempaan puoleen.

DSC_7603

Guu oli rakastunut saareen niin palavasti, että harkitsi sinne muuttamista. Hänen suosituksistaan oli todellista hyötyä ja joka ilta hengailimme hänen kantapaikassaan, rennossa Safari -baarissa. Majoituimme lähellä Safaria ja Jennasta ja Guusta tuli Gili Air kämppiksiä.

DSC_7589

DSC_7611

Veera kävi kerran sukeltamassa ja pettyi hieman ,sillä Komodon vesien jälkeen Gili Air ei tuntunut oikein miltään, eikä pohjassa näkynyt suurempaa elämää. Varsinaiseksi sukellusspotiksi Airia ei voi oikein kutsua.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

G I L I A I R – tulivuori, joka päätti purkautua ja venematka helvetistä

DSC_7386

Kuulostaako reissumme vaan rennolta nautiskelulta troopiikissa? Nyt seuraa todellista hard core -materiaalia, joka ei sovi heikkovatsaisille:

Reissua on jäljellä jokunen viikko ja Veeran serkku lähti Suomesta kohti Indonesiaa, vakaana aikomuksenaan liittyä pariksi viikoksi mukaan matkaan. Jenna-serkun lento lähti Suomesta perjantaina ja samana päivänä tuli tieto, että Ruangin tulivuori oli röyhtäissyt ilmoille hieman suuremman tuhkapilven ja Balin lentokenttä oli suljettu. Aloimme etsimään Jennalle jatkolentoa Kuala Lumpurista Indonesiaan, mutta tuloksetta, sillä kaikki Balin lähimmät kentät oli suljettu. Jenna totesi seesteiseen tyyliinsä, että hän saattaa viettää lomansa Malesiassa. Indonesian liittymälle tuli käyttöä, kun tätä lentokenttätilannetta arvottiin. Lopulta Jenna saapui Kuala Lumpuriin tietämättä lainkaan mitä oli vastassa: Olimmeko ostaneet hänelle lennot jonnekin vai jäisikö hän viettämään lomaansa Malesiaan..

DSC_7688

 

Kiitos kuuluu high seasonille ja sadoille aussituristeille, joiden lomailun luoma ryhmäpaine sai lentokentän aukeamaan muutama tunti ennen H-hetkeä. Jenna pääsi lentämään Kuala Lumpurista Balille, jossa me odotimme jäähdytetyn Bintangin kanssa.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

Surffielämää Balilla

Olen Ilha Grandella Brasiliassa päässyt SUP-lautailun makuun ja nyt päätin jatkaa treenausta Balilla siirtymällä surffaukseen.

DSC_6315

Bali on oikea surffaajien mekka ja rantoja siihen tarkoitukseen löytyy lukuisia aina Dreamlandista Kutaan. Sanon suoraan, että ensimmäinen kokemus oli hieman pelottava. Aallot näyttivät hurjilta ja olin varma että onnistun iskemään naamani lyttyyn laudallani.

DSC_6270

 

Minulla oli mahtava opettaja Chris: kaveri tuntui pikemminkin life couchilta kuin surffiopettajalta. Harjoittelin hiekalla ensin aikani rantahiekalla maaten lauta mahani alla. Sitten siirryimme Chrisin kanssa aaltoihin. Katkera Veera jäi rannalle henkilökohtaiseksi valokuvaajakseni. Ei mennyt kauaakaan kun pääsin jo ylös ja kaikki kiitos kuuluu Chrisille. Hän lupasi, ettei minun tarvitse maksaa oppitunnista mitään, jos en opi surffaamaan. Enemmän surffaukseni oli alaspyllähtelyä, kompurointia ja lipeämisiä laudalta, mutta ne kerrat, kun onnistuin pääsenään ylös ja nappaamaan aallon olivat huikeita. Kiljuin riemusta surffatessani rantaan asti ja hypätessäni sujuvasti laudalta rantaveteen.

Juttu jatkuu osoitteessa: ww.beentheredondet.net

Monkey business – temppeli, joka sai minut kyseenalaistamaan evoluutioteorian

Täällä meno on armotonta, kun päivittäin sadat ja taas sadat turistit taapertavat tiensä Ubudin Monkey Forestiin kohtaamaan voittajansa, -apinat.

DSC_6379

Joskus olimme yhtä samaa lajia, mutta evoluutio on heittänyt meidän matkan päähän toisistamme. Täällä turistit luulevat viihdyttävänsä itseään apinoilla, vaikka todellisuudessa apinat viihdyttävät itseään turisteilla.

99% Samaa DNA:ta ja meillä ihmisillä on vain tuo yksi prosentti, jonka voimin yritämme nostaa itsemme apinoiden yläpuolelle. Täällä se on turhaa. Tilanne on 6-0 apinoiden hyväksi. Niiden raukean mahtailevasta kävelystä ja laiskan tarkkailevista ilmeistä näkee, että ne pelaavat kotikentällä, -ja voittavat joka kerta.

Apinat pelaavat turistirulettia osoitteessa: www.beentheredondet.net

DSC_6411

BALI – kun paratiisi aukeni kaikille

Balia on maalailtu taiteilijoiden inspiraationlähteeksi ja kauneudellaan mykistäväksi paratiisisaareksi. Toisaalta se on saanut haukkumanimen Aussikanaria ja sitä on moitittu liian turistisoituneeksi pystyäkseen tarjoamaan enää mitään aitoa.

1234

 

Saavuimme Balille muutama päivä sitten ja koska mielessäni oli surffaus, majoituimme Legianille, jonka olisi pitänyt olla hieman rauhallisempi kuin kuuluisa Kuta beach. Noh rauhallisuudesta en tiedä, mutta surffausta tuli testattua. Kävelimme aamuseitsemältä rannalle ohi lukuisien turistikrääsäkojujen ja Hellota! huutavien myyjien. Viisi minuuttia myöhemmin makasin jo yksityisopettajan valvovan silmän alla hiekalla surffilauta mahani alla ja punnersin ylös seisomaan yhä uudelleen, kunnes opettaja oli tarpeeksi tyytyväinen ja siirryimme aaltoihin. Helppoa ja mukavaa,palvelu siis, –ei surffaus, joka ansaitsee aivan oman lukunsa.

123

Legianilta matkamme jatkui Ubudiin, taiteilijoiden rakastamaan kaupunkiin, joka nukkuu riisiviljelmien ja -terassien keskellä. On sanottu, että balilaiset ovat tehneet hemmottelusta taidetta ja joka puolella onkin joogasaleja, spa- ja hierontapalveluja tarjoavia hoitoloita ja upeita ravintoloita, joissa voi pohjoismaalaisella lounashinnalla syödä fine dining –henkeen. Kulttuurinnälkäisille täältä löytyy temppeleitä ja taidegallerioita, joiden maalauksissa on kuvattu Bali sata vuotta sitten, ilman turismia ja täynnä balilaisia kaunottaria ja tietysti pelkkä saronki lanteillaan, kuten tuohon aikaan oli vielä tapana. Ubud on viehättävä, mutta aivan täpötäynnä turisteja.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

Wae rebo, -jossa tapasimme Ronaldinhon

DSC_5901
Wae Rebossa vietimme kaksi päivää. Saapuessamme meidät vietiin ensin kylän päämajaan, jossa kylän yksi kylän johtajista toivotti meidät tervetulleiksi ja esitteli meidät esi-isien hengille. Seuraavaksi luvassa oli pieni lahjoitusseremonia, jonka jälkeen pääsimme vierasmajaan viemään laukkumme. Vierasmajassa ei ollut erillisiä huoneita, vaan kaikki reissaajat nukkuivat lattialla ja olkipatjat kiersivät rivissä majan seinustaa. Eräs kylän nainen tuli vaivihkaa pinoamaan takaseinälle kyläläisten valmistamia, myytäviä tuotteita, kuten kahvia, mausteita ja saronkeja. Mitään pakkomyyntiä tilanne ei muistuttanut, vaan tavaroita sai käydä rauhassa katselemassa ja kahveja haistelemassa. Ostimme mukaan lopulta kahvia, sillä kylä elää turismin lisäksi kahvinteosta ja kahvi oli todella hyvää. Ei kallista Luakia, vaan tavallista Arabicaa.
DSC_5853
DSC_5836
Kylässä elämä oli ulkopuolisen silmin katsottuna rankkaa, mutta nauruntäytteistä. Kahvia kerättiin läheisiltä vuorenrinteiltä, myytiin ja rahoilla ostettiin riisiä Kombon kylästä. Riisi ja kaikki muut tarvittavat asiat kannettiin 15kg säkeissä päälaella Wae Reboon. Jo aivan pienet lapset kantoivat neljä tuntia taakkojaan ylämäkeen. Kukaan ei valittanut, vaan kaikki rupattelivat keskenään.
Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

Indonesian heimo Manggarait asuttavat syrjäistä Wae Reboa

DSC_5895

Maailman suurin saarivaltio pitää sisällään 17 000 saarta. Voit kuvitella, että tänne mahtuu jokaiselle matkaajalle jotain: On suurkaupunkeja, pikkukyliä, autiota rantaviivaa ja heimoja, jotka on löydetty vasta jokunen vuosikymmen sitten.

DSC_5648

Veeran suuri unelma on päästä Papuaan trekkailemaan viikoiksi, nähdä Raja Ampat, Korowait,Waimena ja Baliemin laakso, mutta marraskuussa murtuneelle lantiolle tällainen suunnitelma olisi ollut liikaa. Päätimme siis jättää Papuan siintämään horisonttiin ja etsiä syrjäisen kylän Floresilta.

DSC_5654

Floresin saarella asuu erilaisia etnisiä ryhmiä, joista eräs ovat Manggarait. He asuttavat saaren länsipuolta ja myös Wae Rebon kylää, jonka perusti manggarai nimeltä Empo Maro. Tämä esi-isä purjehti vuosia sitten Sumatralta aina Labuan Bajoon asti. Tarina kertoo, että Empo Maro jatkoi matkaansa, kunnes saapui kylään nimeltä Waraloka.

Tämä ei kuitenkaan reissaukseen mieltyneelle Empolle riittänyt, vaan hän jatkoi reissaamista kylästä toiseen: Mangapa´angiin, Todoon, Popoon, Lihoon, Mofoon, Golo Pontoon, Ndaraan, Golo Pandoon ja Golo Damuun, kunnes päätti vihdoin asettua Wae Reboon, missä hänen jälkeläisensä ovat asuneet siitä saakka.

 

Tarina jatkuu osoitteessa www.beentheredondet.net

DSC_5761

Sukellus Komodolla

Screenshot 2015-06-27 12.52.15

Monta vuotta sukelluksesta haaveilleena, Veera päätti vihdoin ottaa rauskua hännästä ja mennä suorittamaan Padi open water -kurssin, eli sukelluksen perusteet. Padi open water- sertifikaatti antaa oikeuden sukeltaa pareittain 18 metrin syvyyteen saakka. Teimme diilin Divers paradise centerin kanssa, jossa opetus, välineet ja sukellukset olivat ensiluokkaisia. Sukelluskurssin hinta jäi alle kolmeensataan euroon, mikä on erittäin edullista verrattuna Euroopan ja moneen Aasian maan hintatasoon.

DSC_5092

Entäs ne vedet ja sukellusspotit sitten? Minä tyydyin vain snorklailuun ja katselemaan allani merenpohjassa sukeltelevaa Veeraa, mutta jo pinnasta näki uskomattoman paljon. Kirkasvärisiä, kaikennäköisiä ja muotoisia koralleja, valtavasti erilaisia kaloja mm. papukaijakala, lionfish ja seeprakala Nemoa tietenkään unohtamatta! Voin vain kuvitella, mitkä maisemat sukeltajilla on ollut pohjassa! Parasta oli myös, kun näimme ei yhtä -vaan peräti viisi kilpikonnaa samana sukelluspäivänä! Uskomattomia autonrenkaan kokoisia kilpikonnia! Komodoa paremmat vedet sukellukseen löytyy vain Papuan Raja Ampatista, jossa vedenalaiseen joukkoon liittyy mm. valashaita.

Tarina jatkuu osoitteessa: www.beentheredondet.net

Maailman suurin lisko

 

Oletko käynyt jo katsomassa uuden Jurassic Park -elokuvan? Me kävimme Surabayassa seuraamassa miten turisteja taas pistellään esihistoriallisiin kitoihin valkokankaalla ja inspiroiduimme lähtemään tosielämän Jurassic Islandille. Komodonvaaraani on maailman suurin matelija ja asustelee ainoastaan Floresin lähistöllä sijaitsevilla Komodonsaarilla.

DSC_5138

DSC_5246

Saarilla on ihana pienen paikan tunnelma, vaikka turistimäärät ovat kasvussa. Astuimme veneestä mangroven ympäröimälle rantalaiturille ja ohitimme krokotiileista varoittavan kyltin. Edessämme istuskeli rannalla viitisen opasta pitkine kaksihaaraisine varaanikeppeineen. Saarella ei saa liikkua ilman opasta lainkaan, sillä vaikka varaanin purema ei itsessään ole tappava, matelijan suussa oleva esihistoriallinen bakteerikanta riittää tekemään selvää vaikka buffalosta.

Tarina jatkuu osoitteessa www.beentheredondet.net